Henkilöhistoria

1. Henkilöhistoria

1.2. Ensimmäiset vuodet

Ensimmäiset vuodet



Elämämme ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä, koska silloin hermostomme kehittyy hurjaa vauhtia. Seuraamme ympäristömme vihjeitä koko lapsuuden ajan vauvasta teiniksi. Niiden avulla opimme säätelemään omia sisäisiä kokemuksiamme. Kun äiti hymyilee lapselleen, lapsi huomaa sen ja kokee turvaa ja mielihyvää. Kun lapsi tuntee olevansa turvassa, hän uskaltaa tutkia ja tehdä havaintoja itsestään ja ympäristöstään. Hän leikkii ja kehittyy.

Kiukkuisen vanhemman seurassa lasta alkaa itkettää. Hänelle tulee hetkellisesti turvaton olo, eikä hän pysty leikkimään tai kiinnittämään ympäristöönsä huomiota, ennen kuin tunneilmapiiri on taas myönteinen.

Tunteiden kokeminen kehittyy yhdessä hoivaavan henkilön kanssa. Lapsen kehittymätön hermosto tarvitsee aikuisen kehittyneen reaktion, joka auttaa sulattamaan pelon, häpeän, syyllisyyden tai kiukun kokemuksen siedettäväksi. Vanhempi huomaa lapsen tunteen, sanoittaa sen, ottaa lapsen lähelleen ja osoittaa tälle, että ei ole vaarallista tuntea voimakkaitakaan tunteita. Tunteilla on nimi. Tunne tulee ja menee pois.

Jos lapsuudessa ei ole ollut mahdollista harjoitella tunteiden kokemista, tunteet voivat olla pelottavia. Tunteiden sietämistä ja nimeämistä voi onneksi harjoitella läpi elämän. Voit ryhtyä itse itsellesi hyväksi vanhemmaksi, vaikka olisitkin jo aikuinen.

Turvattomassa kasvuympäristössä lapsella on erilaiset haasteet kuin turvallisessa. Toistuva vastavuoroisuuden puute vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa heikentää lapsen tervettä kehitystä. Käytännössä se tarkoittaa, että turvattomuus heikentää lapsen mahdollisuuksia ottaa potentiaaliaan helposti käyttöönsä, toisaalta pakottaa lapsen kehittämään sopeutumiskeinoja, jotka voivat olla erittäin toimivia.

Turvattomassa ympäristössä lapsi voi laajentaa turvallisuuttaan mielikuvituksensa avulla tai hän voi suunnata huomionsa perheen ulkopuolisiin, turvaa tuottaviin ihmisiin, harrastuksiin, kouluelämään, eläimiin tai luontoon. Lapsi voi sopeuttaa käyttäytymistään ja saada näin paljon onnistumisen kokemuksia. Hänestä voi turvattomasta ympäristöstä huolimatta kehittyä sitkeä ja periksiantamaton. Toki turvattomassa ympäristössä elänyt ihminen voi joutua aikuisena käsittelemään lapsuuttaan itse itsensä kanssa, kirjallisuuden avulla, ystävien ja perheen kanssa tai vaikka psykoterapiassa.


Oma Mindin yksi tavoite on antaa välineitä kasvuun ja eheytymiseen, olipa lapsuustaustasi optimaalinen tai vähemmän optimaalinen.
Marjo Kankkonen