Henkilöhistoria

1. Henkilöhistoria

1.3. Lapsuus

Lapsuus



Teoriassa vanhemman pitäisi kehittyneen hermostonsa ja aikuisen viisaan mielen avulla osata laittaa omat tarpeensa väliaikaisesti sivuun ja kyetä asettumaan lapsensa tarpeiden äärelle. Vanhemman pitäisi osata arvioida, mitä hänen lapsensa milloinkin kaipaa: lämpöä ja hellyyttä, virikkeitä, rauhaa vai ruokaa? Onko lasta autettava kestämään pettymyskiukkua, kun turvavyö piti kiinnittää? Tarvitseeko lapsi myötätuntoa päästäkseen häpeästään irti, kun maitokuppi kaatui?


Äidit ja isät ovat kuitenkin vain ihmisiä, joiden kyvykkyyttä rajoittavat monet asiat. Välillä lapsen tarpeiden tiedostaminen ja oikea reagoiminen sujuu paremmin, välillä huonommin. Joskus menee ihan pieleen, ja aikuinen on kuin iso itsekäs lapsi.


Onko sinulla ollut onnellinen lapsuus? Monen mielestä lapsuus oli parasta aikaa. Oli hauskaa ja huoletonta. Vanhemmat olivat tukena ja turvana. Sisarukset pitävät yhtä vielä aikuisinakin ja ikääntyviä vanhempia kunnioitetaan ja heistä huolehditaan.

Jos kohdallasi on käynyt näin hyvin, onneksi olkoon! Olet saanut elämän arpajaisissa hyvät lapsuus- ja perhekortit. On kuitenkin silkkaa sattumaa, millaiseen ympäristöön ihminen syntyy.

Lapsi on melko pitkälle riippuvainen lapsuuden perheensä aikuisista. Huonolla onnella lapsuutta leimaa itsekkäiden tai sairaiden vanhempien määrittelemä vuorovaikutusilmapiiri.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi vakavasti masentunut äiti ei havaitse vauvan tuntemuksia kovin tarkkaan, koska masentuneen alavireisyydessä äiti miettii itseään, pahaa oloaan ja omaa suoritustaan. Päihderiippuvainen vanhempi ei kykene asettumaan päihtyneenä lapsen tarpeiden äärelle. Päihtyneen käytös voi muutenkin olla lapsen silmin arvaamatonta ja pelottavaa.

Kun mietit itseäsi vauvana, lapsena ja koululaisena, mietit samalla automaattisesti vanhempiasi, heidän taitojaan ja paineitaan. Huomaat nopeasti, että elämä on täynnä sattumanvaraisuutta ja epäoikeudenmukaiseltakin tuntuvaa arpapeliä. Syntymälahjana sait geeniperimäseoksen, joka näkyi sinussa jo vauvana. Olit ehkä aktiivinen, helposti hoidettava vauva tai päinvastaisesti pelokas ja reaktioherkkä vauva. Sait vanhemmat, jotka joko osasivat, jaksoivat ja tahtoivat virittäytyä lapsensa viestien vastaanottamiseen tai sitten eivät. Sinusta varttui leikki-ikäinen, jolla on hyvät hoksottimet, vikkelä motoriikka, pilke silmäkulmassa ja kyky hurmata ihmisiä ympärillään. Tai ehkä olit ujo ja itkit toisten seurassa, puheesi kehitys oli viiveinen ja olit usein vakava.


Tästähän herää ajatuksia! Pitääkin palata hieman omiin pentuvuosiin ja muistella niitä.
Doggo 3